Prologi:
''Se miekka heppu'''

Olin kävelyllä koirani kanssa kun meinasin astua keskeltä halkaistun linnun päälle...katsoin sitä ihmeissäni ja vilkaisin taakseni. Sinne oli ilmestynyt linnun toinen puolikas. Ainut outo asia oli se etten nähnyt verta missään. Päätin jatkaa matkaani ettei koirani huomaisi sitä.
Olin kävelly kaksikymmentä minuutti ja olin ihan ajatuksissani, kunnes kuulin suhahduksen ja havahduin. Katseli ympärilleni ja huomasin pienen liikahduksen yläpuolellani ja käännyin katsomaan. Taivaalta syöksyi joku tummiin pukeutunut miekan heiluttaja. Heittäydyin pois tieltä ja miekka hipaisi kättäni uurtaen pitkän pintanaarmun joka vuosi verta. Hyökkääjä kompuroi pystyyn hämillään väistöstäni ja katsoi sitten käsivarttani.
'' Ovelaa, muttei tarpeeksi ovelaa.'' mies naurahti ja yritti vetää miekkaansa asvaltista irti, mutta se oli juuttunut tiukasti siihen joten hän päätyi vetämään heittotähtiä pienestä pussukasta.
'' Miksi yrität tappaa minut?'' Kysyin tyynesti ja kysymyksen kuullessaan hän kääntyi katsomaan minua suoraan silmiin.Hänellä oli kirkkaan violetit silmät, jotka hohtivat hieman hopeisesti.
'' Koska olet todistaja... plus vihollinen jos olet noin rauhallinen tälläisessa tilanteessa.'' hän vertaili minua kirestä kantapäähän.
'' Miksi halkaisit sen linnun?'' kysyin yllättäen ja mies virnisti voiton riemuisesti.
''Tiesin että olet vakooja!'' hän huudahti voitonriemuisesti.
''En ole, satuin vain näkemään keskeltä halkimenneen linnun ilman verijälkiä...se vain jäi mietityttämään. Ja luuletko oikeasti että näin nuori voisi oikeasti olla vakooja?'' kysyin pilkallisesti.
'' Nuori...mielestäni olet kyllin vanha olemaan vakooja!'' mies tuumasi.
'' No kuinka vanha olen mielestäsi?'' kysyin ja katsoin miestä ovelasti.
'' Ainakin 17 vuotias...?''
'' En todellakaan, mutta aika imartelevaa että näytän 2 vuotta vanhemmalta kuin olen.'' sanoin ja katsoin miestä epäluuloisena.
'' MITÄ? VASTA 15??!!!'' mies huudahti ja katosi yllättäen.
Katselin ympärilleni muttei minun tarvinnut nähdä häntä tietääkseni minne hän katosi, sillä samassa tunsinkin jo hänen asettavan kylmän terän kurkullani.
'' Mitä aiot?'' kysyn tyynesti.
'' Sinun on parasta kertoa oikea ikäsi josset tahdo kuolla.'' mies ärisi turhautuneen kuuloisena korvaani.
'' Luuletko tosiaankin että kerron sen sinulle jos uhkailet tappaa minut? Ja turhaa uhkailet, kerroin jo olen 15 vuotias ja täytän kahden kuudauden kuluttua 16!'' sanoin ja kärsivällisyyteni alkoi loppua. Koirani ärisi miehelle taukoamatta ja puri tätä nilkasta vetäen hänen housun lahjettaan.
'' Tiesitkö että koirasi on raivostuttava? Ja jos kerta olet oikeasti 15 niin silloin sinun ei olisi pitänyt reagoida minuun noin...rauhallisesti,'' mies tuhahti. Ja tunsin hänen sivelevän toisella kädellään poskeani.
'' Tiesin ja josset usko niin minulla on henkilöllisyys toditus oikessa taki taskussani.'' sanoin tylsistyneenä.
'' Jaa jaa...'' mies sanoi ja kaivoi taskustani lompakkoni ja avasi sen ja jäi tutkailemaan kela-korttiani.
'' Hmm.. totta olet syntynyt 1996 ja se ei kylläkään selitä rauhallisuuttasi. Arvasitko että jotain tällaista tulee tapahtumaan?'' hän kysyi viimein.
 '' Kyllä, ja sekin johtuu vain vilkkaasta mielikuvituksestani.'' huokaisin ja jatkoin sitten hyvin närkästyneenä,'' Voisitko ny siirtää sitä veistäsi ja suksia kuuseen?''
''Anteeksi?!'' mies kysyi loukkaantuneena, mutta irroitti otteensa.
''Kiitos'' tuijotimme toisiamme jonkun aikaa, mitään sanomatta. '' Kuinka vanha olet?'' kysyin ja kurtistin hieman kulmiani. Mies vaikutti melko nuorelta,mutta samalla melko vanhalta.
'' 17, ja voisitko irroittaa typerän piskisi jalastani?!'' mies ärisi ja mulkoili hetken koiraani, joka puri edelleen miehen jalkaa. '' Nori, irti!'' sanoin rauhallisella äänellä ja koirani tuli seisomaan viereeni.
'' Ja jossei sinua haittaa niin lähdenkin tästä jatkamaan matkaani.'' sanoin ja heilautin laiskasti kättäni ja lähdin jatkamaan matkaani. Mies ei sanonut mitään vaan seisoi paikallaan mietteliäs ilme naamallaan. Kotiin päästyäni aioin desinfioida haavan, mutta siitä oli enään jäljellä arpi. Annoin sormieni kulkea sen yli ja ihmettelin myös minne veri läikät olivat joutuneet. Katsahdin lattialla olevaa takkiani ja sen veristä hihaa. ''Outoa...''

      ''Lea, onko kaikki hyvin?'' valmentajani kysyi ja laski rauhottavasti kätensä olkapäälleni. Hänellä oli tummanpunaiset pitkät hiukset ja hän oli hyvin pitkä naiseksi, ainakin 190 senttimetriä.
''Ai...kyllä'' vastasin ja hymyilin hänelle. Asetin nuolen jouselleni ja jännitin sen. Tunsin kuinka valmentajani käsi nousi hartialtani. Tähtäsin 100m päässä häämöttävään maalitauluun ja annoin nuolen singota sitä kohden. Pidätin henkeäni ja huokaisin helpottuneena kun se osui kohteeseen. Olin muutama kuukausi sitten aloittanut jousiammunnan ja pidin siitä yllättävän paljon.




Ensimmäinen luku:
''Tavallinen elämänikö?''

Olin juuri tullut kotiin jousiammunta harjoituksistani. Rakastin sitä harrastusta, se vain oli niin rentoittava harrastus...vaikkakin väsyttävä. Kävin suihkussa ja sen jälkeen avasin parvekkeeni oven raolleen. Sen jälkeen menin pesemään hampaitani. Huoneeni sijaitsi talon kolmannessa kerroksessa ja parvekkeelta oli ihanat näköalat meren rannalle.
'' Huoh...ai että minua väsyttää...''sanoin haukotellen ja avasin huoneeni oven. Olin juuri palannut takaisin hampaiden pesu reissulta kylpyhuoneesta. Sytytin valot huoneeseeno ja huomasin, että huoneessani oli jotain outoa. Suuntasin katseeni parvekkeen ovelleni ja huomasin tumman hahmon parvekken ovella ja parvekkeen oven apposen avoimena. Räpyttelin silmiäni ja hahmo katosi ylläätääen ja ovi taas raollaan.'' Taisin vain kuvitella sen'' ajattelin ja menin sulkemaan oven.

      ''Hei! Tule tänne istumaan!'' kaverini huusi ruokalan nurkassa olevasta pöydästä minulle.Istuuduttuani kysyin tilannetta'' No mikä tilanne? Oletteko yhtään edityneet?''
'' Totta puhuammeksemme olemme saaneet ainakin yhden hyvän idean...''kaverini aloitti varovasti.
Kaverini oli oppilaskunnassa ja muut pyödän oppilaat olivat myös, mutta he olivat jo tottuneet siihen, että hengailin heidän kanssaan ja autoin heitä ideoimaan erillaisia tilaisuuksia.
''No siis, ajattelimme, että nyt kevät juhlaa ennen voisimme järjestää festarit joiden pää aihe olisi rakastavaiset'' kaverini aloitti innokkaasti.''Eli siis, ajattelimme, että voisimme pystyttää pihalle pieniä katoksia rakastavaisia varten ja olisi myös disko ja erillaisia ''rakkaus'' kojuja josta rakastavaiset voisivat voittaa toisilleen hienoja palkintoja tai ostaa toisilleen kaikkea, ja se olisi myös hieno rahan keräys kevät juhlaa varten.'' kaverini selitti.''Hei?! Kuunteletko edes?''
'' Ai niin...joo kyllä upea idea!''vastasn hätäisesti ja hymyilin, oikeasti ajatukseni olit rannekorussa joska oli  saanut pienenä isoisältäni. Se oli tehty pronssistä ja siinä oli noin kolikon kokoinen kuukivi. Kun olin saanut sen olin huomannunt ettei se ollut tavallinen, sillä kun oli kerran unohtanut sen ranteeseeni suihkuun mennessä olin  huomannnut, että pystyin muodostamaan pieniä lentäviä vesi pisaroita. Sen jälkeen en ollut koskaan enään unohtanut sitä ranteeseeni sillä se oli aika mielipuolista vain yks, kaks huomata, että ''hei,osaan ohjata vettä'' joten olin luullut sitä uneksi. Mutta olin ottanut opiskeni olla laittamatta sitä veteen.
'' Kuule Lea, huomaan ettet ole ollenkaan kiinnostunut aiheesta joten voisitko vaikka ehdottaa jotain joka olisi mielestäsi parempi vaihtoehto?''kaverini kysyi ärsyyntyneenä.
''Ai niin, eikö sinun pitäisi olla menossa jo? Eikös sinulla ollut kokous opettajien ja rehtorin kanssa 13.05 tänään, Selena?''huomautin hänelle.
''Ai niin...kiitos muistutuksesta....paljonko kello on?''
''13.04''vastasin katsottuani kelloani.
''EI! Nyt takuulla myöhästyn..voi ei! Mikset sanonut aiemmin?!''kaverini voivotteli ja otti tavaransa ja ryntäsi ulos ruokalasta.

Koulun jälkeen...
Kävelin hiljalleen metsäpolkua pitkin, joka johti kotiin päin, vaikkakin se kiersi ensin kauas pois ja olisin voinut valita lyhyemmänkin reitin, mutta menin aina sitä kautta silloin kun halusin ajatella rauhassa ilman häiriöitä. Sormeilin rannekoruani ja tunsin kylmän pronssin lämpenevän.
'' Kauankohan siitä on kun viimeksi näin ukin...''ajattelin ja meinasin kompastua puun juuren. Horjahtelin kaatumaisillani hetken, kunnes sain taas tasapainoni takaisin.'' Sinä katala puun juurakko''ajattelin, mutta kunnioitin isoisäni varoituksia enkä sanonut sitä äänen vaan pyysin puulta kohteliaasti anteeksi kömpelyyttäni. En olisi tehnyt sitä jos joku olisi ollut kanssani silloin, mutta koska oli yksin se ei haitannut. Asuin tällä hetkellä yksin...tai melkein. Vanhempieni kuoltua...tai ainakin oletettavasti, he olit kadonneet kun olin kuusi vuotias olin asunut erään naapurini kassa. En nähnyt häntä kovinkaan usein, sillä hän oli aina työmatkoilla. Hän oli pyytänyt minua asumaan luokseen, jotten joutuisi lasten kotiin.Nytkin hän oli ollut puolivuotta poissa, muttei se minua haitannut. Osasinhan minä pitää huolta itsestäni.Jatkoin matkaani vielä hetken kunnes saavuin metsä aukiolle jonne oli laitettu yksinäinen katulamppu ja penkki. Istuuduin ajatuksissani penkille, enkä huomannut miten ilta pimeni selkäni takana.

Toinen luku:
''Haltioita ja paljastuksia''

Jokin liikahteli tyttöä kohti pensaikossa, eikä tyttö huomannut mitään. Otus läheni tyttöä kohden hetki hetkellä lähemmäs ja syöksyi yllättäen pusikosta pois suoraan tytön eteen, joka loikkasin heti penkin yli kauemmas olennosta. Tyttö etsi kauhuissaan pakoreittiä, mutta päätyi ottamaan maahan tippuneen oksan ja inahtaen kompastui juureen.
Hämmästelin hänen toimiaan kun tämä pyysi anteeksi puulta ja nousi ylös.

                                                                                                                                *

       '' Mikä hitto tuo on?''ajattelin kauhuissani ja yritin pitää olennon kauempana kuivuneella oksalla,mitä oiken ajattelin, vai olinko ajatellut ollenkaan? Olento oli purppuran punainen ja omasi ainakin viisi kättä ja kymmenen silmää. Se vain toljotti minua ja arvioi liikkeitäni, mutta huonoksi onnekseni en pystynyt  arvioimaan sen seuraavaa liikettään, sillä seuraavaksi huomasin lentäväni kovaa vauhtia puuta päin ja rusahtavani kovaa sitä vasten katkoen pienempiä oksia. Hirviö seurasi perässä ja valmistautui lyömään uudestaan. Nousin polvilleni ja otin kyljestäni kiinni ja tömähdin takaisin maahan. '' Au au au...''voivottelin ja tunnutelin kylkeäni. Minusta tuntui että luita oli katkennut, mutten kerennyt murehtia asiaa sillä hirviö iski uudestaan. Loikkasin juuri ja juuri pois tieltä ja hirviö löi puuta takanani ja se katkesi rosoisesti kahtia. Rannekoruni oli tippunut parin metrin päähän minusta ja hirviökin oli huomannut sen ja se nauroi räkäistä naurua ja löin minua kolmannen kerran. Heittäydyin koruani kohti ja nappasin sen ajoissa, juuri ennen kuin hirviön käsi osui siihen missä olin juuri ollut . Mutta en pääsyt pitkällekkään kylkeni takia ja lysähdin maahan polvilleni. '' Ole kiltti isoisä, anna minulle voimia jatkaa...'''mutisin väsyneenä ja rutistin rannekoruani kädessäni.

                                                                                                                                *

       ''Ihan päätöntä taistelua...''ajattelin ja katsoin huvittuneesti miten tyttö yritti hirviötä pakoon. ''Nyt see kuitenin kokeilee jotain päätöntä...''ajattelin ja olin oikeassa sillä tyttö hyppäsin tippunutta esinettä kohti, en vain nähnyt mitä. ''Ja eiks nii et se oli unohtanu kylkensä? Vitsit mikä alottelija'' naurahdin ja meinasin kaatua puun oksalta jolla seisoin katselemassa tytön ''tappelua''. ''Miksei se ny tee mitää? Miks se vaa jää tohon istuu? Mitäh....????'' ajattelin ihmeissäni, tytön ympärille oli muodotunut  valkoinen usva kerros ja kun hirviöä osui siihen se nytkähti kerran ja  haihtui ilmaan jättäen purppuran savupilven taakseen. Katsoin tyttöä ihmeissäni. ''Miten hän tuon teki? Kukaan normaali kuolevainen ei voisi tehdä tuota...'' ajattelin ja päätin mennä etsimään partneriani.
'' Mitään reportoitavaa Chip?'' kysyi masentunut ääni puun juurelta ja hätkähdin niin, että tipuin oksalta jolla olin seisonut. *tumps*
'' Auts tuo sattui, oliko ihan pakko säikäyttää?'' kysyin ärtyneesti ja hieroin takamustani.
'' No ei ollut, mutta hauskaa se ainakin oli'' nauroi masentuneen kuuloinen henkilö piristyen.
'' Hiljempaa ääliö! Se saattaa kuulla meijät!'' tuhahdin  kiireisesti hiljentääkseni hänet.
'' Mitä? Hän päihitti Michon? Vai autoitko sinä häntä?''hän kysyi hänillään ja saman aikaisesti pilkallisesti.
'' Kyllä hän päihitti sen. En kyllä tajua miten, sillää hän vai hyppäsi joskin pudonneen tavaran perään ja jäi kitumaan. Ja sitten jostain vain ilmestyi usva kerros hänen ympärilleen.'' sanoin.
''Mitä? Kitumaan? Etkä sinä mennyt tarkistamaan hänen kuntoaan?'' toinen kysyi hämillään.
'' Ai niin, sekin pitäisei tehdä...no mennään sitten tarkistamaan yhdessä'' sanoin iloisesti.

                                                                                                                                *

''Mikä sekin mahtoi olla...vai onko tämäkin vain unta?''mutisin ja otin läheisestä puusta tukea samalla kun hivuttauduin  jaloilleni. Meinasin onnistua siinä, mutta jalkani vain antoivat periksi.
'' Mitä minä nyt teen?'' ajattelin ja yritin vielä kerran nousta ylös.
''Tiesitkö, että rasitat itseäsi turhaan?'' kysyi vieräs ääni metsän pimennosta. Käänsin katseeni kauhuissani äänen suuntaan ja odotin näkeväni toisen hirviön. Pimennosta kiiluivat kaksi punaista silmää uhkaavan näköisinä. Vähitellen puhuja tuli lähemmäs ja lähemmäs kunnes tuli näkö piiriini. Hämmäntyksekseni ja kauhukseni puhuja oli susi, vaikkakin suurempi ja pelottavampi kuin tavallisert sudet. Katselin kauhuissani ja sanattomana kun se vähitellen muuti muotoaan, kunnes se oli täysin muuttunut. Sillä oli suipot korvat ,terävä nenä, kauniit  punaiset silmät, pitkät harmaat hulmuavat hiukset ja paljon lihasta. Hänen vyöltään roikkui kuusi terävän näköistä miekkaa ja se sai minut perääntymään.
''Pelkäätkö minua?'' Se kysyi hämillään ja naurahti kun nyökkäsin sille. Se lähti hitaasti kävelemään minua kohti, mutten saanut muuta suustani kuin:'' Mene pois! Älä tule lähemmäs'' ja ryömin vielä lähemmäs puuta.
''Hmm...'' se sanoi kiinnostuneena ja pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi sitten matkaansa minua kohti. Etsiskelin kauhuissani pakoreittiä, mutta sitten susimies huomautti kyljestäni ja sanoi ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia juosta karkun siinä kunnossa. Käänin katseeni takaisn häneen ja huomasin, että hänen naamansa oli vain muutaman sentin päässä omastani.
'' Terve, tiesitkö muuten sen, että olet paljon söpömpi näin läheltä ja pelokkaana kuin kaukaa ja pelokkaana?'' se kysyi leikkisästi. En voinut kääntää katsettani pois hänen tumman punaisista silmistään pois. Ne naulitsivat minut paikalleen ja sitten tunnelman tiivistyessä ja hänen naamansa vain tuli hitaasti lähemmäs, aivan kuin hän yrittäisi suudella minua. Siinä meni viimeisimmätki voimani ja lysähdin hänen vahvoille käsivarsilleen.


'' Mitäs kettua?'' kysyin ihmeissäni ja käänsin tytön niin, että näkisin hänen naamansa.
'' Kuules, Chan. Pyörtyikö hän suutelu yritykseni  takiani? Vai oliko se siitä , että olen niin pelottava? Haluan tietää.''marmatin hädissäni ja nostin tytön syliini. Kyllä hän oli tavallaan söpö, mutta nyt en saisi ajatella sitä.
 '' Luulen, että hän säikähti pahasti ja varmaan hänen kylkensäkkin vaikutti asiaan.'' Chan vastasi ja osoitti tytön kylkeen. Huomasin, että olin vahingossa painanut hänen kylkeään ja nyt hänen paitansa oli vielä punaisempi verestä kuin se oli aiemmin ollut.
'' Ups...'' sanoin tajutessani virheeni.
'' No...mitä luulet, että meidän pitäisi tehdä hänelle?'' kysyin Chanilta.
'' Viedään hänet päämajaan tai hänen käy huonosti...tuossa kunnossa hän ei selviää yksin kauaakaan.'' Chan vastasi ihan kuin asia olisi ollut ilmiselvä juttu.

                                                                                                                     *


Kolmas luku:
''Uusia tuttavuuksia ja jälleen näkemisiä''


'' Uhh...missä minä olen?'' mutisin väsyneenä ja huomasin makaavani sammal vuoteella. Yritin nousta istumaan, mutta joku työnsi minut takaisin makaamaan ja samalla tunsin vihlaisun kyljessäni.
'' Olet Tuli ja Maa haltioiden laita vartion päämajassa.'' sanoi punahiuksinen haltia. Hänelläkin oli suipot korvat, terävä nenä ja upeat tulen punaiset hiukset ja hänen silmänsä....ne hyvin tumman violetit ja pystyin näkemän niissä punertavan häivähdyksen.
'' Haltioiden...?'' kysyin ihmeissäni.
'' Niin, kuulit oikein ja pyydän anteeksi kolleegani aiemmpaa käytöstä.'' haltia sanoi virnistäen siten, että hänen terävät kulmahampaansa välähtivät kirkkaasti.
'' Kolleegasi? Se lähentelijä vai?'' kysyin varovaisesti.
'' Ha ha,'' haltia naurahti iloisesti ja väläytti häikäisevän hymyn kasvoilleen. '' Ja kyllä sama henkilö...hän muuten hän oli oikeassa siinä että olet aika söpö.''
''…''
'' Okei... Se taisi olla jo vähän  yli aiheen...mutta jossei sinua haittaa niin vaihtaisin siteesi,'' mies lisäsi ja osoitti sidettä joka pilkisti puoliksi avautuneena.
'' Ai...'' katsoin sidettä ja kosketin varovasti kylkeäni. '' Aih..'' inahdin ja vedin käteni nopeasti pois. Ja samassa muistin tavarani.
'' Ei! En kai tiputtanut sitä? Missä se on?'' mutisin hädissäni ja etsin rannekoruani kuumeisesti.
'' Tätäkö etsit?'' haltia kysyi ja ojensi rannekoruni minulle. '' Se oli tippunut kädestäsi sen jälkeen kun pyörryit...miksi se on niin tärkeä sinulle?''
''…'' olin tovin hiljaa mutta vastasin sitten'' Sain sen kauan sitten isoisältäni ja se on ainut muisto hänestä ja hän asuu...tai ainakin asui maapallon toisella puolella joten näin häntä erittäin harvoin...kukaan ei tiedä hänen olin paikkaansa, ja että onko hän edes enään elossa.''ääneni oli hiipunut pois,otin korun käteeni.
Haltia vain hymyili ja korjaili sidettäni.
'' Et kertonut nimeäsi. Saisinko kuulla sen?'' kysyin kohteliaasti.
'' Kyllä kai, ei kai siitä mitää haittaakan olisi'' mies naurahti ja hymyili taas. '' Saanen esittäytyä. Olen Chan Daeth Yn Agendor.''sen sanoessaan hän nousi sammal vuoteen viereiseltä tuolita ja kumarsi.'' Tuli klaanin johtajan poika. Klaanien historian asiantuntija ja hyvä eri kielissä.18 vuotias ihmisten iässä.,entä oma nimesi?''
''Ai...Olen Lea SoRegnet...ja siinä se taisi ollakkin...paitsi, että opiskelen mytologiaa ja muinaisia kieliä ja kirjoituksia...ja olen 17 vuotias....'' vastasin punastuen sillä tiesin, että kuulostin säälittävältä hänen rinnallaan.
Sen sanottuani  hän istuutui sängylle viereeni ja otti kädestäni kiinni.''Ei sinun tarvitse hävetä, sillä oikesti et itse tiedä itsestäsi puoliakaan. Isoisäsi oli kuuluisa täällä ja niin oli myös vanhempasi. Vaikkakin olet sekarotuinen...'' hän sanoi ja hänen silmisään näin inhon sanan '' sekarotuinen'' kohdalla. Katsoin häntä pelokkaasti ja vedin käteni pois ja hivuttauduin kauemmas.
'' Olen pahoillani. En tarkoittanut saada sinua tuntemaan itseäsi epähalutuksi. Mutta jos tarkkoja ollaan nii olet ¼ meidän vihollisemme. Sillä isäsi oli puoliksi vesi-ja tuulikansaa ja äitisi oli maakansaa, kuten Chip'' hän sanoi ja nousi ylös.
'' Mutta eihän se tarkoita, että olisin vaaraksi teille!?'' inahdin ja katsoin pelokkaasti Chania.'' En tunne muutenkaan vanhempiani. Minulle kerrottiin, että he kuolivat auto onnettomuudessa kun olinkuuden vuoden ikäinen. En tiedä suvustani mitään muuta kuin sen mitä isoisä opetti minulle! Ja kaikki mitä hän opetti minulle oli vain haltioista ja muista olennoista ja haltiakieli ja sen lukeminen, mutta koskaas hän ei maininnut sinun mainitsemia asioita!'' sanoin ääni värähdellen ja hivuttauduin kauemmas Chanista. * tumps *
'' Oletko kunnossa, Lea?'' Chan kysyi ja kurkisti sängyn yli lattialle jonne olin tippunut. Katsoin häntä vedet silmissä enkä saanut sanaakaan ulos suustani.
'' Eli et ole...'' Chan päätteli reagoinistani ja nosti minut takaisin sägylle.'' Olisit varovaisempi. Nyt haavasi rupesi vuotamaan taas...toivottavasti kyylkiluusi eivät menneet uudelleen rikki.'' Chan sanoi harmissaan.
'' Olen pahoillani.''sanoin hiljaa ja katsoin sormiani.
'' Älä ole huolissasi.'' Chan vastasi ja hymyili. Tällä kertaa hänen silmänsä olivat lempeät.
''Tiedätkö muuten missä takkini on? Entä koulu laukkuni?'' kysyin yllättäen.
'' Tarkoitatko näitä?'' Chan kysyi ja ojensi minulle takkini ja laukkuni.
'' Kyllä, Kiitos Chan.'' vastasin ja hymyilin ensimmäistä kertaa. Laukustani minä etsin koulu kirjani ja pienen, vanhan kansion.
'' Haluatko tietää mitä isoisäni on kertonut tuli kansasta?'' kysyin varovaisesti ja avasin kansion ja selailin sitä.
'' Mielelläni.'' Chan sanoi ja istuutui takaisin sängyn laidalle. Olin juuri aloittamassa kun jostain lähistöltä kuulu suuri tömähdys ja suuri voima aalto kulki ohitseni.
'' Suonet anteeksi. Menen tarkistamaan tilanteen.'' Chan sanoija häipyi nopeasti. Odottelin rauhassa  hänen paluutaan ja tutkiskelin huonetta jossa sammal vuode oli. Se ei ollut kovin iso mutta se piti sisällään paljon taikuutta ja paljon haltia amuletteja. Huoneessa ei ollut ikkunoita. Vain yksi ovi.
       Muutaman minuutin kuluttua Chan palasi takaisin ja istuutui tuolille sängyn raunalla.
''Oliko se jotain tärkeää?'' kysyin huolissani ja katsoin Chania huolestuneena.
'' Muutama nuorempi haltia vain oli onnistunut rikkomaan kaukoputken leikkiensä keskellä, muttei mitään vakavampaa.'' Chan sanoi tyynesti.
*rits* rats* sen kuultuamme minä ja Chan molemmat katsoimme ylöspäin vaistomaisesti. Olin juuri kääntämäisilläni katseeni pois kun katto romahti ja katolta tippui jokin suoraan Chanin päälle ja se jokin tönäisi minutkin vahingossa sängyltä alas * TUMPS* tumps* kaksi peräkkäistä tömähdystä kuului ja sitten joku kirosi haltia kielella ja Chan tönäisi sen jonkin pois päältään ja rupesi nauramaan helakkaa naurua, joka solisi kuin keväinen pieni puro.
'' Oletko kunnossa  Chan?'' kysyin lattian rajasta ja Chan hätkähti.
'' Ai niin, Lea. Tämä On kolleegani Chip. Chip tämä on Lea. Chip kuuluu maahaltioihin ja osaa muuttua sudeksi sekä on erikoistunut muinaisiin eläimiin.
'' Hauska tutustua Lea!'' Chip sanoi ja jatkoi sitten haltia kielellä.
''Roedd y gelyn oedd eisoes yma pan gyrhaeddais a bu iddynt bedwar. Wrth i chi yn ôl pob tebyg yn gweld. Yn yr un modd, roeddwn yn gallu lladd oherwydd ei fod wedi mynd i fygwth westeion ac yn ceisio mynd ag ef wystl, ond sylwi yna Alecsandre pystisi i gerdded ei hun felly fe adawodd y wlad honno'' '' ymmärsin kyllä mitä hän sanoi sillä isoisäni oli opettanut minulle haltia kieltä.Chip oli sanonut''Vihollinen oli jo täällä kun saavuin ja heitä oli neljä. Kuten varmaan näit. Yhtä en onnistunut tappamaan sillä hän oli mennyt uhkailemaan vierasta ja yritti ottaa hänet pantti vangiksi mutta huomasi sitten ettei Alecsandre pystisi kävelemään itse joten jätti hänet tuohon maahan''
''Pam na wnewch chi ddwyn ef i fyny?( Mikset nostanut häntä ylös)'' Chan kysyi.
'' Os ydych yn ceisio siarad iaith sy'n nid wyf yn deall fel eich bod yn dewis yr iaith anghywir.(Jos te yritätte puhua jotain kieltä jota minä en ymmärrä niin valitsitte väärän kielen.)'' sanoin Chanille ja Chipille ja he hätkähtivät rajusti.
'' Olen pahoillani Lea. Taisin aliarvioida sinut jos osaat noin hyvin haltia kieltä...''Chan aloitti hämmästyneenä.
''Chip voisimmeko jutella tästä myöhemmin'' Chan lisäsi ja katsoi Chippiä merkitsevästi
'' Ei se haittaa. Tiesitkö että olet erittäin kiehtova henkilö?'' Chip sanoi ja kysyi heti perään minulta ja punastuin rajusti.
'' Voisiko joku nyt auttaa minut ylös täältä lattialta?'' Tuhahdin  ja katsoin vuorotellen Chania ja Chippiä.
'' Ja muuten, miksi sanoit että joku rikkoi kaukoputken, eikös se mennytkään niin?'' kysyin närkästyneenä Chanilta Chipin auttaessa minua takaisin sänkyyn.'' Ja kuka tämä teidän vieraanne Alecsandre on? Luulin, että haltioilla on vain harvoin vieraita.
'' No...siis...en halunnut huolestuttaa sinua..'' Chan aloiti ja näytti erittäin nololta.'' Ja hän oli ihmisistä se joka laulaa parhaiten. Oikea satakieli ihmis lohkossa mutta haltioihin verrattuna hän on aloitteli ja hän oli meillä opissa kolmisen kuukautta ja oli juuri lähdössä takaisin ihmisten maailmaan, kun tuntemattomat ninjat hyökkäsivät.''
'' Sanoit että hän ei pystynyt kävelemään?'' sanoin harkiten.
''Totta ja totta sekin, sillä häneltä puuttuu toinen jalka kokonaan...ja hän on erittäin vanha.'' Chip sanoi ja virnisti nolona.

Muutaman päivän kuluttua pystyin jo kävelemään hyvin, mutta he eivät siltikään päästäneet minua takaisin kotiin. Syyksi he sanoivat, että voisin sairastua pahaan sairauteen jos menisin nytten, joten heidän pyydettyä minua ainakin 10 kertaa jäämään olin saanut tarpeekseni ja päätin jäädä vielä hetkeksi aikaa. Tavakseni oli tullut vaellella ympäri tukikohdan rajoja. Pidemmälle he eivät päästäneet minua ja joka kerta he lähettivät ainakin kaksi haltiaa mukaani.
'' Kuules Hopeaevä...miksi täällä on näin tiukat vartioinnit? Onko jossain sota käynnissä?'' kysyin eräältä vakituiselta vartialta.
'' Hyviä kysymyksiä ja aivan oikein, jokin tuntematon joukkio mustia ninjoja on hyökkäillyt joukkoomme.'' Hopeaevä sanoi  virnistäen.

Eräänä päivänä kun olin vaeltelemassa ympäri tuki kohtaa Hopeaevän kanssa päätimme jäädä lepäämään erään suuren puun juurelle joka sijaitsi aivan tukikohdan länsi rajalla. Nojailin puuhun ja  kuuntelin lintujen laulua. Ummistin silmäni ja nukahdin vaipuen rauhalliseen uneen.
Herätessäni kuulin sihinää ja säpsähdin hereille. Ilma alkoi viiletä ja sumu nousta. Etsin katseellani Hopeaevää, muuten nähnyt häntä missään. Nousin ylös ja kiersin puun taakse ja sieltä takaisin ja vilkuilin ympärilleni. Puolessa välissä puun ympäri huomasin pensaan jonka takaa pilkisti kullertavaa hiusta. Juoksin oitis pensalle ja näin Hopeaevän tajuttomana makaamassa pensaan takana, kullertavat hiukset sekaisin.
'' Hopeaevä, Hopeaevä!'' sanoin kauhuissani ja ravistelin häntä hellästi. '' Herää ole kiltti!'' mutisin ja vilkaisin taakseni sillä olin tuntenut kylmiä väreitä selässäni.
''Taisin vain kuvitelle sen.....''aloitin mutta käännyttyäni takaisin Hopeaevän puoleen oli hänen toiselle puolelleen ilmestynyt joku muukin. Nostin katseeni ihmeissäni ja meinasin kiljaista, mutta olento oli jo kiertänyt taakseni ja laittanut kätensä suuni eteen ja pitäen pientä terävää veistä kurkullani. Tartuin hänen veitsi käteensä ja yritin vääntää hänen rannettaan. Sain sen hievahtamaan, mikä riitti minulle ja luikahdin pois hänen otteestaan. Olin lähtemässä juoksemaan, mutta sitten muistin Hopeaevän ja käännyin äkisti takaisin. Mies seisoi kolmen metrin päässä Hopeaevästä ja minulla oli puolen metrin matka häneen.
'' Tapaamme jälleen, viime näkemästä onkin jo aikaa. Missä hullu koirasi on...ja oletpa sinä kasvanut,'' mies ilkkui ja jatkoi sitten;''Mitä aiot tehdä?'' mies kysyi virnistäen huvittuneen ja astui askeleen minua kohti. Puiden lehdet havisivat tuulessa ja pörrötti miehen mustaa hius pehkoa korostaen hänen hopean violetteja silmiään jotka loistivat etu hiusten seasta. Otin puoli askelta taakseppäin ja saman tien mies otti kaksi lisä askelta ja oli yllätäen aivan edessäni. Säikähdin häntä niin, että minulta jäi huomaamatta puun juuri ja kaaduin taaksepäin. Tömähdin maahan hennosti, mutta silti saatoin tuntea miten kipu aalto nousi selkääni pitkin. Mies laskeutui polvilleen ja kumartui ylleni ottaen toisella kädellä pääni alta kiinni. Sitten hän nosti päätäni ja siveli toisella kädellään poskeani.
'' Ei..'' kuiskasin ja yritin päästä miehen hellästä mutta pitävästä otteesta pois. Tartuin hänen hänen ranteeseensa ja estin häntä sivelemästä poskeani.
'' Pelkäätkö minua Lea?'' hän kysyi ja lähesty ennestään ja suutelin minua. Tuntui siltä, että se kesti tuhat vuotta. Sulin hänen käsilleen. Ilmapiiri muuttui vaaleanpunaiseksi ja kaikkialla kukki kukkia. Sitten hän nosti minut ylös ja havahduin. Kukat ja pinkki ilmasto haihtuivat ja muutuin tulen punaiseksi. Peräännyin miehen luota ja törmäsin takana olevaani puuhun ja liu´uin sitä pitkin maahan.
'' Heh.. olenko todella noin hyvä suutelija? Vai oliko se ensimmäisesi?'' mies kysyin ja istuutui eteeni. Käänsin katseeni sormiini ja yritin välttää hänen katsettaan.'' Olet muuten aikas söpö kun nolostut'' mies kiusasi ja havahtui saman tien. '' Joku on tulossa...no minä taidan tästä mennä.'' ja sen sanottuaan mies vain katosi tummat hiukset hulmuten.
Hetken kuluttua Chip juoksi paikalle viiden muun haltian kanssa.
'' Mitä tapahtui? Sain hätä kutsuin Hopeaevältä.'' Hän kysyi oitis polvistuen  viereeni.'' Missä hän on...ja miksi olet aivan punainen?'' Chip kysyi ihmessään. Osoitin sivullani olevaa pensasta ja Chip meni heti sinne.'' Tuokaa ensiapu pakki!'' hän huudahti ja polvistui Hopeaevän viereen kokeilemaan hänen pulssiaan. Kun kelta hiuksinen haltia oli tuonut ensiapupakin Chip otti sieltä jotain joka näytti hunajalta. Sitten hän siveli sitä Hopeaevän huulille ja jäi odottamaan. Muutaman minuutin kulutui Hopeaevä alkoi herätä. '' Uuh... mitä tapahtui? Kuulin vain suhahduksen ja näin vain vilauksen vaaleista silmistä...mitä tapahtui?'' hän vaikeroi ja yritti nousta istumaan, mutta joutui ottamaan tukea Chipistä. '' Sen minäkin haluaisin tietää Hope.'' Chip sanoi Hopeaevälle.'' Kaikki mitä tiedän on se että Lea löysi sinut ja tällä oli joku ja sitten tapahtui jotain...ainiin. Lea voisitko kertoa miksi olet noin punainen?'' Chip lisäsi ja käänsi katseensa minuun. En saanut sanoja ulos joten pudistin vain päätäni.'' Mistä tiesit että täällä oli joku ja että löysin Hopeaevän? No kuitenkin.Olin nukahtanut sen suuren puun juurelle ja sitten heräsin ja lähdin etsimään Hopeaevää ja sitten löysin hänet tuolta makaamassa tajuttomana ja sitten luulin kuulleeni jotain ja katsoin taakseni mutten nähnyt mitään ja sitten käänsi katseeni takaisin Hopeaevään ja sitten joku mies oli ilmestynyt siihen ja hän....hän lähti kun te tulitte.'' sopersin heikolla äänellä. En aikonut kertoa heille että mitä oikesti oli tapahtunut. '' Minkä näköinen mies oli? Komea? Tumma hiuksien? Hopean violetit silmät ja tummat vaatteet ja tatuointi vasemmassa kädessään?'' Chip kysyi, katsoen minua hieman epäluuloisena. Nyökkäsin ja katsoin vielä tiiviimmin sormiani.
'' Oletko varma että siinä oli kaikki? Ja miksi olet punainen? Tekikö hän jotain sinulle? Ja tiesin siitä että olet noin punainen.'' Chip kysyi uteliaana. En vastannut vaan nousin seisomaan ja lähdin kävelemään takaisin päämajaa kohti. Chip ja muut jäivät katsomaan ihmeissään menoani, mutteivat kommentoineet mitään vaan lähtivät itsekkin päämajalle.
Palasin minulle varattuun huoneeseen ja kääriydyin huovan kanssa yhteen sen huoneen nurkista. Painoin pääni polviini ja kävin läpi ajatuksiani. ''Mies oli kyllä ollut erittäin komea ja sanoi minua  söpöksi, mutta silti ei e oikeuta häntä tekemään noin.'' ajattelin ja tiesin punastuvani.
Muutaman tunnin kuluttua Chan tuli huoneeseeni ja pyysi minua kertomaan, että mitä oli tapahtunut. Kun olin kertonut hänelle saman kuin Chipille ajattelin vahingossa ääneen: '' Mutta miksi hänen piti suudella minua!'' ärisin raivosta hiljaa.
'' Häh? Olisit voinut kertoa tuon aiemmin.'' Chan sanoi nauraen iloisesti ja otti sitten käsitäni kiinni.
'' Ei mitään hätää, et tule näkemään häntä enään...toivottavasti'' hän lisäsi. Katsoin häntä ihmeissäni , kunnes käänsin katseeni takaisin lattiaan. Sitten hän päästi irti toisesta kädestäni ja nosti leukani ja katseemme kohtasi. Katselimme hetken toisiamme syvälle silmiin, kunnes  hän nojautui eteenpäin ja suuteli minua. Se oli pitkä intohimoinen suudelma. Tunsin punastuvani erittäin rajusti ja selkääni pitkin kiirivät kylmät väreet.
'' No, kumpi on parempi suutelija?'' Chan kysyi viekkaasti ja vinkkasi silmää.'' Taidan tajuta miksi muutuit silloin punaiseksi. Hän siis varasti ensisuudelmasi...no minäpä varastin toisen'' Chan sanoi ensin harmissaan ja sitten hihkaisi ilosta. Katsoin häntä ihmeissäni ja lopulta löin häntä naamaan niin kovaa kuin vain pystyin. *LÄPSS* huone kajahti ja Chan vaikeni. Hän katsoi minua ihmeissään.Silmäni olivat täyttyneet kyynelistä ja valuivat jo poskiani pitkin.

'' Olen pahoillani...se taisi olla sopimatonta...'' Sanoin ja hieroin kohtaa johon Lea oli juuri läpsäissyt minua. '' Mutta silti, ei sinun olisi tarvinnut lyödä noin kovaa...'' sanoin ja huomasin kyynelten valuvan hänen kauniista sini-harmaista silmistään. '' Älä itke...'' sanoin hiljaa ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. Hänen lämpönsä. Hänen tuoksunsa. Kaikki hänessä oli ihanaa ja niin suloista. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin koskaan välittänyt puoliverisestä haltiasta joka ei osannut käyttää kykyjään ja oli asunut ihmisten parissa koko elämänsä. Olimme siinä luultavasti monta tuntia, en laskenut aikaa, mutta se tuntui vain hetkeltä.
Samassa Chip ja Hopeaevä ryntäsivät huoneeseen ja pysähtyivät kuin seinä näydessään Lean syleilyssäni. Katsoin heitä säikähtäneesti ja Leakin nosti kasvonsa polvistaan ja kun Chip ja Hopeaevä huomasivat hänen murheen murtamat kyyneliset kasvonsa he ryntäsivät viereeni ja kysyivät yhteen aikaan:'' Mitä tapahtui? Tekikö hän jotain sinulle?'' he kysyivät ja molemmat katsoivat pahasti minua. Leakin huomasin tuimat ilmeet ja naurahti itkuisesti'' Hän ei tehnyt mitää, se oli se ihme tyyppi aiemmin....ja Chan vain lohdutti minua.'' Lea sanoi ja hymyili minulle salaa. Toiset eivät näyttäneet huomanneen sitä.
'' Oliko teillä asiaakin?'' kysyin heiltä ja välttelin heidän katseitaan.
'' Ai niin. Kyllä meillä oli asiaakin. Kunnioitettu tulikansan kuningas saapui juuri ja haluaisi tavata poikansa nyt aluksi ja sitten sinut Lea. '' Chip lisäsi ja kumarsi lähes huomaamattomasti minulle.
''Odotas nyt vähän...onko...Chan tulikansan kuninkaan poika?'' Lea kysyi ihmeissään.

''Ihan ihme säätöä'' ajattelin ja katsoin kuinka Hopeaevä ja Chan lähtivät Suuria Saleja kohti. Ensin joku sekopää tulee heiluttelemaan miekkaansa kuin mikäkin hullu ja sitten jokin kumma otus hyökkää kimppuuni ja rikkoo kylki luuni ja sitten jouduin haltia maailmaan ja sitten tutustun tulikansan kuninkaan poikaan Chaniin ja susi-haltiaan Chippiin. Ja sitten oli vielä Hope. Tai kuten kohteliaasti sanottuna Hopeaevä...hänestä en oikestaan tiedä mitään.
''Kuule Lea...sinun olisi parasta huuhdella kasvosi...en usko että voit mennä tuossa kunnossa kuninkaan eteen.'' Chip sanoi ja hymyili lempeästä ojentaen kätensä auttaakseen minut ylös.
'' Niin...'' vastasin ja tartuin Chipin käteen ja hän veti minut vaivattomasti ylös. Menin pyöreän vadin luo joka oli aivan sängys vieressä. Kastoin käteni siinä tunsin kuinka huoleni katosivat. Sitten huuhtelin kasvoni ja kuvasin kasvoni jollain aivan oudolla kankaalla joka muistutti pyyhettä.
'' Muuten, kuningas pyysi sinua pukeutumaan tähän.'' Chip sanoi ja ojensi vihreän leningin minulle. Katsoin sitä ihmeissäni ja Chip vain nyökkäsi ja sanoi kääntyen ovelle päin.'' Odotan ulkopuolella, mutta vaihda vaatteet nopeasti. Emme kai halua kuninkaan joutuvan odottamaan''
Astuessani huoneen ovesta ulos huomasin Chippin nojaamassa lehäiseen puuhun selkä huoneeseen päin. Astelin hänen luokseen ja tokaisin:'' Valmista...mutta miksi kuningas haluaa tavata minutkin?''
''No se on minullekkin arvoitus...'' Chip sanoi ja katsahti minuun ja jäi tuojottamaan silmät suurina.
'' Mitä? Olenko noin kauhean näköinen?'' kysyin hädissäni.
'' Päin vastoin...'' Chip sanoi hämmästyneenä ja väläytti hurmaavan hymyn kasvoilleen. '' No mennäänkö? Emme kai halua odotuttaa kuningasta?'' Chip sanoi ja tarjosi käsivarttaan. Tartuin siihen empien. Ja lähdimme kuninkaallista salia kohti.

Sillä välin...
Astuin sisään kuninkaallisiin saleihin ja kumarsin tulen hallitsijalle.
'' Mukava nähdä sinutkin pitkästä aikaa poikani'' Kuningas sanoi hilpeästi, mutta saman tien hänen ilmeensä vakavoitui.''Tiesitkö että se tyttö, jonka toitte tänne tukikohtaan on ninja joukon johtajan pikkuserkku. Yksi kolmen mahtavan jälkeläisistä. Hänen äitinsä... Hän salasi oikean syntyperänsä ja meni naimisiin sen puoli verisen vesi-ilma haltian kanssa. Hänellä ei ole sisaruksia, mutta hän on Nerissan, maan mahdin valtiattaren tytär  ja kaksi muuta mahtavaa ovat hänen tätinsä ja setänsä, kyllä sinun äitisi on Lean äidin serkku ja sinä siis olet Lean pikkuserkku.. Ninja joukon komentaja on hänen äitinsä ja sinun äitisi serkun lapsi...eli toinen pikkuserkkusi. Ja se laittaa meidät vakavaan tilanteeseen. No, onko sinulla mitään lisättävää tai uutisia?'' kuningas kysyi väsyneen näköisenä.
'' No totta puhuen on...ninjat hyökkäsivät seuraavana päivänä tytön saapumisen jälkeen ja tänään oli toinen hyökkäys. Itse asiassa. Tämän päiväinen hyökkäys oli aika varovaisesti tehty, mutta onneksi Hopeaevä oli nopea ja lähetti hätä kutsun. Hyökkääjä oli tainnuttanut Hopeaevän ja lähenteli Leaa. Onnistui jopa suutelemaan...häntä...''aloitin ja lehahdin punaiseksi.
'' Hmm...mielenkiintoinen reaktio sinullakin...sinäkin taisit suudella häntä?'' kuningas kysyi ja kaseli minua viekas ilme kasvoillaan.''Sillä se oli erittäin huono uutinen että hänkin kerkesi tekemään sen, sillä nyt sinun ja hänen täytyy joku päivä tapella hänestä,''
'' No siis kyllä...'' sanoin ja kohdistin katseeni varpaisiini.
'' No kunhan ninjat eivät saa häntä käsiinsä.'' kuningas sanoi ja samaan aikaan ovelta kuului hento koputus.
''Sisään!'' Kuningas huikkasi hyvän tuulisena ja ovet avautuivat kuin itsestään.

Kastoin ihmeissäni kun ovet avautuivat itsestään Chipin koputettua siihen. Kun ovi oli avautunut, Chip tönäisi minut sisälle ja sulki samantien ovet.
'' Siinähän sinä olet'' Kuningas sanoi tarkastellen minua. En tiennyt mitä tehdä joten niiasin ja vilkaisin Chania. Hänen naamansa oli tulen punainen, mutta pystyin silti näkemään sen, vaikka hän seisoikin selin minuun tuijottamassa varpaitansa.
'' Ei tarvitse olla noin kohtelias,'' kuningas naurahti niiattuanin ja samalla huomasin miten hän tarkasteli minua samalla kirestä kantapäähän.'' Olin oikeassa, tuo mekko todellakin sopii sinulle.'' kuningas tuumaili ja samalla käänsi Chanin minuun päin'' Vai mitä Chan?''
Chan nosti katseensa varpaistaan ja tuijotti minua sitten hetken hämillään. Hän avasi hieman suutaan, muttei sanonutkaan mitään vaan sulki sen hetken kuluttua takaisin kiinni. Saliin laskeutui hiljaisuus, joka muuttui vähitellen hieman tukalaksi. Lopulta kuningas huokaisi hieman dramaattisesti ja puhui lopulti hieman synkemmän näköisenä.'' Elikkäs,Chan varmaankin kertoi jo, että isäsi oli puoliksi vesi-ja puoliksi ilmakansaa ja äitisi maa kansaa, mutta erästä seikkaa Hän ei tainnut mainita. Nimittäin sitä, että äitisi oli sukua yhdelle kolmessta vanhasta? '' kuningas kysyi, mutta hämmästynyt ilmeeni paljasti minut. '' Eli ei...''kuninngas huokaisi ja katsoi hieman ärtyneenä poikaansa. '' No kuitenkin äitisi äidin nimi on Nerissa ja Nerissan sisko Penelope on minunn vaimoni, Arissan äiti, eli äitisi serkku eli sinä ja Chan olette pikkuserkkuja toisillenne.'' kuningas selitti ja sitten hänen ilmeensä synkkeni hieman. '' Penelopella ja Nerissalla on vielä sitten veli, Anthony ja hänellä on on myös poika ja pojanpoika eli toinen pikkuserkkusi. Anthonyn poika...noh hän....hänen takiaan menetin ihanan enkelini...''kuningas sanoi ääni rikkinäisenä''Ja olet kuullemma jo suudellut molempia pikkuserkkujasi....''
Katsoin häntä silmät suurina hämmästyksestä ja sitten tajusin ketä hän tarkoitti. Hän puhui aiemmin kohtaamastani muukalaisesta.
'' Öhh.....'' aloitin, yritin peitellä punaista naamaani hiusteni alle kääntämällä katseeni varpaisiini.
'' No kuitenkin, Chan on tulen mestari ja Alec, toinen pikkuserkkusi siis, hänkin on puoliverinen kuten sinäkin. Hän hallitsee mustaa magiaa,vettä ja tulta ja sinä...sinä se vasta arvoitus oletkin....sinun pitäisi periaatteessa pystyi hallitsemaan maata,ilmaa ja vettä, mutta raportin mukaan ainut kerta kun olet käyttänyt maagiaa on kun Michon hyökkäsi kimppuusi...mutta raportissa myös luki, että se oli energia kenttä...ja se ei liity mitenkään maa,ilma tai vesi magiaan, joten...Chan, voisitko hakea mittarin?'' kuningas pohti ja kertoi samalla. Chan meni pienen pyöreän pöydän luo jolla oli viisi kristallista tikaria, josta jokaisesta lähti hopeinen ketju. Hän otti yhden niistä ja toi sen isälleen. Kuningas astui eteeni ja yritin perääntyä, mutta kuningas oli jo saanut polttavan otteen ranteestani ja esti minua perääntymästä. Sydämmeni alkoi jyskyttää entistä nopeammin aivan kuin linnun siivet lennossa. Kuningas nosti tikaria pitelevän kätensä ylös ja pysäytti sen silmieni tasalle. Katsahdin häntä ihmeissäni.
'' Ei hätää, en satuta sinua,'' kuningas lausui hiljaa, mutta samalla hän kiristi itettaan ranteestani ja se sai minut inahtamaan hiljaa pelosta. Hetken kuluttua hän kuitenkin päästi irti ranteestani ja samalla syöksähdin taaksepäin pidellen rannettani.
''Chan tule tänne!'' kuningas ärähti hieman kiukkuisesti ja asetti sitten tikarin Chanin silmien tasalle. Samassa se muuttui punertavaksi ja heijasti eri punaisen sävyjä seinille ja hetken kuluttua sen kahva osaan ilmestyi numero 10,895.
'' Hmm....'' kuningas hymähti ja siirtyi sitten takaisin minun luokseni ja asetti tikarin takaisin silmieni tasalle. Tällä kertaa se tärisi hieman ja välkkyi hetken ruskean,sinisen ja harmaan sävyissä ennen kuin muuttui taas neutraaliksi. *Rits *  Tikariin ilmestyi pieni särö.

 

 

 

*to be continued really soon*

tekijän oikeudet kuuluvat: Mustis124:jälle eli Eva Eskeliselle